Hyvvee kiinalaista uutta vuotta, näin sitä sitten alkaa kaikkien kukkojen vuosi! (Kanat ja munat siis piiloon)

Onko olemassa mitään ihanampaa kuin traditiot? Ja tietysti herääminen uuteen aamuun. Tai hei yhdistetäänpä nää kax ja arvaa mitä saadaan!? 15 päivää auringonnousun aikaan alkavaa rummutusta!! Kyllä onkin ihanaa, että on kiinalainen uusi vuosi ja lohikäärmetanssijat pomppimassa rumpuryhmänsä kanssa naapuritaloissa hätistelemässä näillä nurkilla hengailevia pahoja henkiä hemmettiin. (Totta puhuen lähtisin minäkin jo lätkimään tolla rummutuksella….)

Kiinalaiset uuden vuoden traditiot voi olla myös aivan IHANIA! Mun henk.koht. suosikki on ang pao (vai onx se ang bao vai…tolta se ainakin lausuttuna kuulostaa, et ihan sama miten kuulus kirjottaa…) Me päästiin siis treenaan näitä traditioita mun luokkakaverin Mandyn luo. (jiihaa, uskokaa tai älkää, mut mulla on kun onkin myös paikallinen kontakti, vähänx oon itestäni ylpee!) Suunnattiin siis sinne ei melonit kourassa vaan appelsiinit kassissa tossa torstaina. Ovella ojensimme 2 vaivalla koulusta kansainvälisiltä paikoilta pöllimmäämme mandariini appelsiinia (2 per nuppi, koska parittomat luvut tuo epäonnee, six kaikkia kivan näkösiä kenkiäkin kannattaa ostaa aina 2 paria kerralla…)ja vastineeksi saimme…jännitys tiivistyy…2 mandariini appelsiinia!!! No niin nyt sit teidän pienet aivosolu raukat koittaa niin ankarasti miettiä, mitä järkee on antaa 2 appelsiinia, jos saa takasin 2 appelsiinia. No hei haloo, tietty koska se tuo hyvää onnee!!! Ja ne 2 appelsiinia, ei o ainoo asia minkä saat …Meinaan kaikki sinkut (jälleen kerran yx hyvä syy jättää menemättä naimisiin ja olla ottamatta sitä nalkuttavaa ja jossain vaiheessa liittoa myös sillä kaljamahalla varustautuvaa miestä…) saa ang paon!!! Ja ang pao on sit aivan fantsu juttu! Meinaan pieni punanen (toi väri tuo onnee, aivan kuten punaset urheiluautotkin) kirjekuori, täynnä rahaa!!! No joo eihän se summa aivan viikottaisen bingoloton perjantaipotin kokonen o, mut kyl sillä isot kasat suklaata ostaa.( Tai pääsee sisälle ilmasen viinan bileisiin! Ai niin hups mähän unohdin, et me ollaan nykyään vippejä eikä makseta mitään…Soitetaan vaan ennakkoon Joosepin kännykkään ja Jooseppi hoitaa hommat ) Ja ihan kun naimisissa olo itsessään ei olis jo tarpeex suuri rangaistus, niin kun meet sen sormuksen sormees pujottaan, niin eipä heru enää ang paoja vaan sä joudut ite alkaan jakeleen niitä vielä vapaana liihottaville super ihanaa elämää viettäville frendeilles…Et sellanen stoori on kuule ang pao jutska.

Aga aga on makukokemus, joka ei herkkuhermoja hivele. Se saatiin Mandyn luona Outin kanssa todeta. Siinä me molemmat istuttiin keltasella sohvalla pajunkissojen varjossa (joo usko tai älä mut ananaskoristeilla kruusatut pajunkissat kuuluu kiinalaiseen uuteen vuoteen) aga agaa puputtaen, valmiina spurttaan vessan hetkenä minä hyvänä päästään kyseinen herkku jatkaan matkaansa vessanpöntön uumeniin. Hyvät tavat on kuitenkin kaiken a ja o (= pelättiin ettei saada pääruokaa, jos käydään heittään aga aga bugikset pönttöön) joten niin me fear factorin lailla vaan pakotettiin se limanen löllyvä aines kurkusta alas mahdollisimman isoina kimpaleina, mahdollisimman nopeaan tahtiin. Ja, että mitäkö vastattiin ”how does it taste?” tiedusteluun… DELICIOUS tietysti! Rehellisyyshän tunnetusti maan perii. Ai et mitäkö aga aga sit on? No niinkin tavallista tavaraa kun hyytelöö, jollain hiton aloe veran palasilla höystettynä, värinä herkulla oli lilertävän sininen. Kyllä Jello leijonalla maustettuna on ainoo muoto hyytelöö, mihin enää ikinä kosken!! Se jättää nää pöperöt varjoon aivan kympillä ja antaa kivaa extra potkua elämään!!! (hyvä amerikkalaiset teinit, hieno keksintö!)

Sitten siirrymmekin pyöreän pöydän ääreen taistelemaan syömäpuikkojen kanssa. Koitappa illan piristyksex saada limasta mustekalaa pysyyn puikoissa niin et voit heittää sen kiehuvaan pataan. Toisin sanoen pöydän keskelle oli sijoitettu niin sanottu pata liedelle kiehumaan täynnä jotain, mitä Mandy kutsu keitox. Sinne pataan me sit viskottiin kaikkia niitä raakoja aineksia, mitä pöydästä löyty. Kattilaan lensi niin kanat kun kalapallerotkin, mustekalaa, spagetilta näyttävää siitakesientä ja merimakkaraa unohtamatta! Toi merimakkara on kyllä oikeesti mun ja Outsan ihan oma termi sille jollekin merenantimelle, jonka oikea koostumus jäi hiukan hämärän peittoon… Mut helkkarin hyvää se ainakin oli!!! Siis aivan selkee merimakkara! Mandy väitti et se oli sea asparagus, mut internetti ainakin väittää, et sea asparagus on vihree levännäkönen ja kasvaa kanadassa. Ei siis varmastikaan tää tavara, mitä suuhumme niin antautuneesti tungettiin.

”Jos joku paikallinen uhkarohkea intialainen, oletettavasti rohkein väestönryhmä…” lainaus suoraan Singapore oppaasta. mahtokohan kirjottaja olla törmänny meidän koululaiseen erääseen kyseisen väestönryhmän edustajaan, jota me likkojen kanssa kutsutaan omaperäisesti Intialaisex. (Oikee nimi ei varmaan ollu kauheen mieleenpainuva, kun ei siitä o kenelläkään mitään hajua. Outi kovasti tosin aina yrittää veikkaa Verunaa, mut johtuu varmaan vaan siitä, et Outi kaipaa kipeesti Perunaa…heh, kylläpä mä oon runollinen. Pois alta Tommy Taberman täältä tullaan!) Anycase, se tuli ekana päivänä esitteleen ittensä Outsalle koulun ruokajonossa ja siitä lähtien se on ollu meidän oma pikku kiusankappale. Se ilmaantuu aina jostain tyhjästä ja aina ennen sen ilmaantumista toistuu sama dialogi mun ja Outsan välillä:

OUTI: Kuulix sä, ihan ku joku ois huutanu mun nimee.
S-M: En mä mitään kuullu, sä vaan kuvittelit
OUTI: Niin kai sit, mä jo pelästyin, et se oli taas se intialainen…

Ja sitten TADAA!!! Se kundi liimalettinsä kanssa pyrhältää paikalle meidän perässä juosten ja Outin nimeä rääkyen. Sen jälkeen se totee aina jotain todella hmm…ainutlaatuista. Tässä parhaimmat palat: Hän osaa esittää asiansa jonkun mielestä ehkä hiukan suorasti, kuten ”give me your phone number”,ja kysellä kohteliaasti, et ”Where were you yesterday, I was looking for you!! I haven’t seen you in a gym. Where have you been?” ja jotta hän varmasti pääsisi tutustumaan meihin vielä paremmin, hän viimexi totesi ” I come to your place today. We have a party.” Ja kun kerroimme, että olemme very busy, hän korjasi ”Ok then I come tomorrow. Where do you live, tell how to get there?”

No luojan kiitos kaveri on tajunnu pysyä omassa siivessä rakennustaan muiden insinöörinörttien kanssa eikä o onnistunu metsästään meitä kynsiinsä business puolelta sitten Balin matkan. Elimmekin jo onnellisesti pikku intialaisettomassa maailmassamme, kunnes toissa yönä alko tapahtuun. Kaveri päätti sitten kohteliaasti kolmelta yöllä soittaa ja ilmottaa olevansa tulossa kylään kyseisellä minuutilla!!!! Mitä hemmettiä!? Onx se dorka, dorka vai kenties dorka!? Mikä hemmetin intialaisten pyhän lehmän vierailuaika on kello kolme yöllä? Ja kun se vaan intti ja intti tulevansa kyläilemään just nyt niinkun ja heti, niin Outilla palo käämit aivan täysin! No eikä tossa vielä kaikki. Kuten aina teevee shoppissakin luvataan extra herkkuja, niin tässäkin paketissa tulee niitä. Se soitti seuraavana päivänä Outille siinä about 10-20 kertaa kunnes lopulta jokin sen päässä laski 1+7 yhteen ja totes et hei se tyttö ei varmaan tie, mikä soi, joten hän päättikin laittaa viestin. No se viestipä meni näin: HEY AUTY KAL M. Just, että kuvitteli poika parka, et me osataan hindiä…Outi näki punasta jo nimensä viehkeästä oikeinkirjoitus asusta, puhumattakaan tajuttoman fiksuista lyhenteistä. Voit vaan jäädä arvaileen, että soitteliko Auty takasin päin….

Ai niin ja kyllähän se intialainen Katjallekin tässä koulussa yx kerta hienon kysymyksen heitti. Kaveri kun ei varmaan ollu koskaan ennen nähny naista ilman meikkiä. Kysäs sitten ääni täynnä ihmetystä, että "What happened to your eyebrows?" Katja siihen sitten, että "I washed them away." Hyvä Katja pointsit kotiin!!!

Mikä muuten on verhoutunut vihreään ja ajaa ympyrää parkkipaikalla? Ei se ei ole maailman ympäristökatastrofilta pelastava ekomies, jolta on mennyt suuntavaisto, vaan intialainen keski-iän ohittanut nainen joka kuntoilee upouudella punaisella pirun kiiltävällä polkupyörällään tossa meidän ikkunan alla juuri parhaillaan. Joo huvinsa kaikilla toteaa tää Eskolan plikka Tampereelta.

Ja parhaat palat pitää aina tunnetusti säästää loppuun, joten kaikille teille romantiikan nälkäisille höpönassuille annettakoon tiedoksi, että prinsessa Auty Ahlroos otti vastaan eilen illalla puhelun uudelta kuumalta Kiinalaiselta monialataiteilijalta, joka laulaa luritti luurin välityksellä uusimman sanoituksensa, jonka oli Autylle kirjoittanut. Biisin nimi oli ah niin ihana MY GARDEN. Jatkoa odotellessa, good bye Singaporesta. Täällä Singaporen suurlähettiläs Sanna-Maria ”sit joskus jonain päivänä Suomeen” Eskola.